Pauli Hanhiniemi

[Juha]

Ois mukava vähän tietää, että minkälaista porukkaa täällä käy PT:stä keskustelemassa. Niin ajattelin, että tähän topikkiin voi jokainen kirjotella itsestään sen mitä haluaa ja uskaltaa.

[Juha]

Tää heebo kaakon kulmilta on vielä vähän aikaa 25v. Ja on siis nimeltänsä Juha (yllätys). Ammattikoulu on tullut käytyä 90-luvun lopussa.

Musiikki on ollu tärkeä juttu mulle aika pienestä asti. Tämä ilmenee niin, että levyjä tulee osteltua vähän liikaakin. Myös musiikin historiaa tulee tutkailtua jonkin verran. Niin ja tartunhan minä silloin tällöin kitaraan ja soittelen levyjen mukana. Vähän joskus jopa lauleskelenkin soittamisen lomassa (tosin ei sitä oikein voi lauluksi kai kutsua).

[Lissu]

Lissu on 2 lapsen äiti pohjoisen pikkukaupungista. Harrastellut levyjen ostoa jotain 20 vuotta, ikä tasan 30 ja 40 välissä. Takana loistava tulevaisuus, nyt kotiäitinä 1-vuotiaan siivellä. Viihtyy pohjoisessa eikä lähde enää pois, eli muutakin elämää on tullut nähtyä ja tutkintokin joskus suoritettu jossain etelärannikolla. Tykkää sarjakuvista, hyvästä ruoasta, hyvästä musiikista ja huonosta huumorista.
_________________
*liian rikas raittiiksi ja politiikkaan rehti*

[kirsi]

NO mä oon Kirsi +40 v. musiikkihullu ,aina soi jotain. Ja kapakkatyöläinen.
mä oon ollu hulluna Pauli Hanhiniemeen jo kohta 20v. mun kaverit pitää mua pimeenä. Koska oon ruvennu keräilee PT biisilistoja keikoilta ja muutenkin käymään kaikissa missä mahollista.
sain muuten raahattua yhen epäilevän OTR:n keikalle. Oli erittäin vaikuttunut.

Olen asunut ikäni stadissa ja tänne kai jäänkin.

Olen muuten opiskellut vuoden Vaasassa 70-luvun lopussa ja siksi pidän pohjalaisista paljon
_________________
Ois ollut hyvä tajuta!

[nukkavieru]

Ikäkulu (vaan ei -loppu, toivottavasti sentään vielä ) nukkavieru on jotakuinkin 2 kertaa täysi-ikäinen, pesunkestävä pohjalainen maailmankiertäjä. Ei sentään mikään euroopanomistaja, vaikka terveellistä narsismia välillä löytyykin..

Musiikki, ei edes PHPT ole nukkavierulle mikään elämää suurempi juttu saati elämän tarkoituskaan. Silti eteenpäin vievä voima. Välttämätön paha, joka kuuluu olennaisena osana jokapäiväiseen aherrukseen. Elämäntapa sanana voisi kuvata sitä parhaiten..

PHTP ei sentään ole nukkavierulle vielä uskonto, vaikka jonkin sortin käännytystyötäkin on tullut harrastettua. Keikoillekin asti jokunen noista epäilevistä tuomaista on uskaltautunut, vaikkei vannoutunut diggari ole ollutkaan. Liekö osansa allekirjoittaneenkin charmilla yksi sellainen nukkuu edelleenkin yönsä nukkavierun kainalossa.. Anti-PHTP:laisten käännyttäminen kantaa aika-ajoin kaikkea muuta kuin hedelmää. Sen sai nukkavierukin kokea taannoisella Liverpool -keikalla, missä parin potentiaalisen fanikandidaatin kiinnostus bändiä kohtaan ei vaan kertakaikkiaan herännyt. Nooh, aina ei voi voittaa. Ei edes joka toinen kerta..

Vaikka nuo äänitallenteet löytyy luonnollisesti kaikki (jos pilkkua viilataan, niin jokunen sinkku taitaa vielä puuttua) nukkavierun levyhyllystä on keikoille tottakai päästävä kokemaan bändi tarpeeksi usein livenä. Tuo tarpeeksi useinkin on suhteellinen käsite. Mahdollisuuksien mukaan kuitenkin riittävän usein. Ja mieluiten eri paikoissa. Toki poikkeus vahvistaa välillä noissakin säännön.
_________________
Lisää limsaa mun paukkuun, kun mun puhe alkaa sammaltaa..

[Jake]

Kuka minä on? Missä minä on? Minä on kolmekymppinen kahden lapsen isä. Akateeminen pätkätyöläinen. Virta toi opiskelujen myötä kauas Helsinkiin.

_____________
Mä en sano enempää.

[Päivi]

Onko jotain, jota en ole viesteissäni itsestäni jo kertonut?

Olen looginen ja analyyttinen mutta tunteiden vietävissä oleva nelikymppinen nainen. Olen avoin, sulkeutunut, varovainen ja impulsiivinen, arka ja rohkea. Keskustelussa omaksun usein tarkkailijan roolin, mutta luontainen kiivauteni saa minut heittämään hyvin teräviäkin kommentteja. Olen kiltti ja lempeä, mutta minua ei kannata suututtaa . Kaiken kaikkiaan melko ristiriitainen ihminen. Usein muita ihmisiä kuunnellessani ja katsellessani huomaan ajattelevani, kuinka valmiilta he vaikuttavat. Itse olen keskeneräinen vieläkin. Olen vielä tulossa minäksi.

Olen tukevasti jalat ilmassa oleva ihminen, jota maanpinnalle vetää murrosikäinen tytär. Tosin ei hänkään kovin tukevasti ole maanpinnalla, mutta vastuu lapsesta pakottaa minut äitinä käytännön asioihin, joista en muuten varmaan tietäisi mitään .

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olen onnistunut olemaan samassa työpaikassa miltei 18 vuotta . Kirjastomaailma jaksaa viehättää minua edelleen mm. työtehtävien monipuolisuuden vuoksi. Tosin aloin pari vuotta sitten opiskella alaa, joka vain hyvän mielikuvituksen avulla liippaa kirjastoa, joten saa nähdä, mihin suuntaan askeleeni sitten kun joskus valmistun.

Niin, musiikista vielä: näin ekan kerran R.A.S.A.:n elokuussa 1980 Aulavalla. Pauli soitti silloin kosketinsoittimia ja taisi hän myös laulaa jo silloin. Ketään muuta en bändistä tuolta keikalta muista.

_____________
Mitä unelmalle tapahtuu
sitten, kun se toteutuu?

[maapallo]

Olen "paljasjalkainen stadilainen", kolmenkympin kriisin ohittanut, kuitenkin alle kolmikymppinen, ahdistavan opiskeluputken taakse jättänyt ja vähitellen työelämään soluttautuva ikisinkku (kaikkea muuta kuin omasta tahdosta). Tutkintoni ovat sekä sosiaaliselta että "taiteellisemmalta" alalta. Nykyinen työ on melko kaukana molemmista.

Etelä-Suomesta olen kotoisin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut koluttua opiskelun yms. syiden johdosta useampikin asuinpaikkakunta (ts. yli 15 muuttoa). Tämän hetkinen tavoitteeni on pysyä ainakin ensi kesän loppuun nykyisessä osoitteessani. (Kuvatkoon em. luonnettani..)

Harrastuksiini kuuluu keikoilla käynti , elokuvat sekä (taloudellisen tilanteen mukainen) matkustelu.

Kotona musiikkia kuuntelen lähinnä radiosta. Musiikkimaku vaihtelee fiiliksen mukaan: PHPT, 3.N, Yö, Zen Cafe, Eput, Maarit, UB, Jonna Tervomaa. Välillä kolahtaa niin Sorsakoski, Elvis, Aerosmith kuin Kate Bushkin. Myös R.E.M.in keikalle löytyy lippu! Eli helpompi olisi mainita musiikki, jota EN kuuntele. Hmm.. Peer Guntin keikalla taisin todistajille mainita, etten haluaisi kotona kuunnella kyseisen bändin musiikkia.
_________________
Ei aina voi voittaa. Aina voi vain hävitä.

[Jake]

Perunateatteri-foorumissa on vielä runsaasti rekisteröityneitä, jotka eivät ole syystä tai toisesta sanaista arkkuaan avanneet. Tästä keskustelusta on helppo aloittaa. (Toki tämä aihe on jäänyt vielä monelta aktiivisemmaltakin huomiotta.)

Kertokaa vaikka vain lauseella tai kahdella itsestänne. Mitä teette ja missä päin vaikutatte? Oletko teini vai vanhus, vai kenties jotain siltä väliltä? Miten löysitte tämän foorumin? Entä Perunateatterin? Jne jne. Kaikkea ei tietenkään tarvitse kertoa. Senkin voi kertoa, ettei halua kertoa itsestään mitään. ;)

Sellainen foorumi on hauskin ja kiinnostavin, jossa kaikki osallistuvat keskusteluun. Kyllä se perunoiden kuoriminen sujuu pienemmälläkin porukalla, mutta kun jokainen kuorii, säilyy tekemisen ilo!

Eikä keskustelun tarvitse rajoittua vain Perunateatteriin ja sen musiikiin, vaan kaikesta muustakin voi jutella.
_________________
YouTube-sivuni

[Maikki]

Maikki on uus-tekno-oululainen iältään aina vain melkein keski-ikäinen, käytökseltään lapsellinen kahden lapsen ja kahden koiran ja yhden miehen huoltaja. Musiikki soi aina ja kaikkialla, keikoilla hilluminen antaa voimia, PHPT jysähti heti kun saavuin valovuosia sitten pienen paikkakunnan pieneen paariin missä soitteli livenä hieno orkesteri hienoa musiikkia...

[Kaapo]

Kuka minä on?

Alussa oli sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita. Perunateatterin löytäminen oli Kolmannen naisen luonnollinen jatkumo.

Neljänkymmenen pyykki takana, säännöllisesti työelämässä. Uusiopoikamies. Tukikohtana nykyään Tampere ympäristöineen.

[Kristiina]

Kuka minä olen?

Kolmas Nainen tietysti.

Lähes nelikymppinen kahden pojan äiti ja naimisissa lasten isän kanssa. Perunateatterin löysin Kolmannen Naisen kautta viitisen vuotta sitten kuskireissulla, ihmetellen, miksi kuulostaa niin minulta!
Pari kertaa livenä Paulin nähnyt, kerran jopa keskustellut linjalla Rauma, Rooma, Pariisi, taisi olla tuo ensin mainittu paikka sittenkin.
Musiikki sopii mielestäni niin suruun kuin iloonkin ja on siivousmusana aivan verratonta. En minä silti aina siivoa, vaikka Perunateatteri meillä usein soi…

[Mooch]

hahaa.. nyt pääsee narsismi loistoonsa. Aiemmin liikuin täällä peitenimellä Varjo, mutta koska valonlähde eli Hehku on sammunut, ei varjoakaan enää näy. ;-)

Ilmeisesti kuulun foorumin nuoriso-osastoon ja kieltämättä Perunateatterin keikoillakin tulee vähän teini olo, mutta ei pidä antaa moisten pikkuseikkojen häiritä. Luonne lienee jonkinlainen kissan (laiskahko tarkkailija) ja poron (hidas tajuamaan) risteytys ja elämäntyyli on varsin savolainen, eli jotain saattaa tapahtua tai sitten ei. Ei voi tietää miltä huominen näyttää. Minua on luonnehdittu myös sanoin "pedantti boheemi", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Elämäntehtävänäni on ainakin tällä hetkellä teatterihäröily. Ja harrastuksena musiikkihäröily. Ja kaikkein hauskinta on kun saa yhdistää nuo kaksi häröilymuotoa!

Perunateatterin ihmeelliseen maailmaan tutustuin voittamalla arpajaisissa liput keikalle. Kaipa silläkin oli sitten tarkoituksensa... "Must tuntuu et on hyvä et me sillon kerran tavattiin." Ja se siitä sitten.
_________________
Kun näätte tähtitaivaan niin muistakaa
se kauas näkyy mikä kimaltaa - hymy ja kyynel.

[Harhaluoti hopeinen]

Tervehdys Tampereelta. Mukava oli lukea millaista porukkaa tänne kirjoittaa, joten kaippa sitä voi muutaman sanan itsestäänkin kertoa. Olen kirjoittanut aikaisemmin muutaman viestin nimimerkillä John (joka yllättäen liittyi Veljeni John-biisiin), Mutta vaihdoin sen nyt tähän harhaiseen luotiin.
Olen kolmeviis vee nainen, lapsiakin on useita, mies myös. Niitä vain yksi kappale. PHPT:n keikoilla käymisen lisäksi harrastan muillakin keikoilla käymistä. Ismo Alanko ja Zen Cafe esimerkiksi ovat lähellä sydäntä. Lisäksi käyn aika paljon teatterissa, Suruttomat on nähty, tottakai. Ja hyvinhän se Pauli siellä näytteli.
Ja kuten Pkivellä, mullakin on tiiviit yhteydet kirjastomaailmaan:D

[Tyttö taksissa]

Aika lailla samaa ikäluokkaa vaikutan olevan monien muiden kanssa: tällä hetkellä täsmälleen 30 ja 40 välissä. Puolen vuoden päästä tilanne on jo toinen

Onhan noita historiikkeja tullut jonkin verran kerrottua, mutta ajan rientävyydestä olkoon yksi esimerkki se, että tutustuin Kolmanteen Naiseen joskus abivuoden kieppeillä, vuonna 1987. Ensimmäinen muistikuvani on cover-versio biisitä Maria, Maria (Se-yhtyeen?) (jäi ehkä mieleen siksi, että nimi on toinen nimeni, heh). Uskomattomalta tuntuu, että Perunateatterikin on jo kohta 10-vuotias. On hauska seurata oman elämän kulkua vertaamalla sitä bändin historiaan. "Mitä tein silloin kun näin Perunateatterin ensimmäisen kerran keikalla?" Sanottakoon vain, että tuntuu melkein kuin kokonainen elämä olisi tullut elettyä tässä välissä. Ja entä sitten kun mukaan lasketaan vielä Kolmas Nainen. Huhhuh!

Ehkä yksi asia joka on tehnyt minusta niin sitkaan fanin on juuri jatkuvuus. Kuinka syvällisesti ihminen voi kiintyä artistiin tai bändiin, joka tekee pari levyä ja sen jälkeen katoaa jälkiä jättämättä? Kyllä vuosien ja vuosikymmenien ura nousuineen, laskuineen, hajoamisineen ja tuhkasta nousemisineen on aivan eri juttu. Hanhiniemen kohtalona on olla peili monelle kaltaiselleni, joka on elänyt oman nuoruutensa, aikuisuutensa ja nyt alkavan keski-ikänsä hänen tekemänsä musiikki elämän soundtrackina. Onhan se aika uskomaton ja hieno juttu. Sellaiset tyypit alkavat olla vähenemään päin Suomen rock-kartalla - ainakin sellaiset, jotka yhä ovat aktiivisia ja elävät elävää luomiskautta.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Perunateatteri kolahtaa minuun niin ainutlaatuisella tavalla. Kyse on hyvin paljon tunteista, syvistä sellaisista, jotka voivat kehittyä ja kypsyä vain vuosien mittaan. "Yhtä jalkaa lähdettiin, kaste tuulilasissa", ja matka jatkuu. Jollain tavalla on tunne kuin tätä elämää jaettaisiin yhdessä, vaikka se tapahtuukin vain korvien välissä ja rintalastan alla. Keikoilla ikään kuin päivittää omaa tilannettaan bändin ja sen musiikin kautta: missä mennään? mitä kuuluu?

"Mutta mutta, suuri mutta", tokihan niitä tärkeitä tyyppejä on muitakin, kuten juuri siteeraamani Kauko Röyhkä, Ismo Alanko, Dave Lindholm, Maarit jne. Ja silloin tällöin joku tuoreempikin tekijä onnistuu osuttamaan nuolensa suoraan sydämeen, tosin harvemmin. Kaiken tämän lisäksi elämässäni on tietysti hirvittävän paljon muutakin, eikä niistä lainkaan vähäisimpänä asiana kirjoittaminen, kirjallisuus, kirjat. Sellainen on tyttö joka viimeksi perjantaina löysi itsensä jälleen kerran nimikkobiisistään.
_________________
Ei se voinut aavistaa