Pauli Hanhiniemi

[anja]

[Defender]

Joo ei näkynyt meikäläistä avajaisissa...
Mulla aamupv vuoroja dutyä Kerkee sitten illalla vielä kaikkea. Ja pari pv pitkiä 12h vuoroja...

Meikäläinen postailee tuolla StadioninTornia vastapäätä takasuoran alussa olevassa sisäänkäynnissä, sama paikka josta kävelijät ja maratonarit tulee ja menee... Toimenkuvaan kuuluu hulikaanejen yms. häiriötekijöiden poistaminen

Toivotaan että ei tarvitse hakea ketään kentältä kun 1-2 miljardia tv-katsojaa ympärimaailmaa seuraa toimia...

Se on MM-kisoja 8)
_________________
Kuljen ristiin rastiin maan, opi dieseltekniikkaa, kulje ristiin rastiin maa, matkailu avartaa, huomenta suomi poikasi on voimissaan.

[Pekka]

Anja

[anja]

Kiitos Pekka, juuri sitä ihmeteltiinkin että miten kitara kestää moisen sateen.
Suomalaisia laulajiakin kyllä esiteltiin maailmalle...
No, kisabiisin esittäjäksi olisi tietysti ollut paljon vaihtoehtoja.

[Mooch]

[Jake]

[Mooch]

Ja muistaakseni Lillehammerin olympialaisten avajaisissa joikhasi suomalainen saamelainen mies, jonka nimeä en muista, että eiks tää nyt menny sopivasti päittäin.
_________________
Kun näätte tähtitaivaan niin muistakaa
se kauas näkyy mikä kimaltaa - hymy ja kyynel.

[Pekka]

Kisat ovat saaneet ulkolaisilta toimittajilta ja medianihmisiltä kovin hyvää palautetta.
Heidän suomalaisella yleisöllä on ymmärrys lajista ja he antavat arvostuksen näkyä urheilijoille asti.
Saimoin Stadika sai kovasti kehuja, kun kuulemma kaikkialle on vain kävelymatka. Näin ei ole suurissa kaupungeissa vaan kisat ovat usein jossain syrjässä.

Olin kuulakisassa aivan vieressä, samoin moukarin karsinnassa, koin aivan läheltä valtavia tunnelatauksia, suuria riemun ja onnistumisen tunteita ja syvää epäonnistumisen trakediaa, vuosien työ oli hävinnyt hetkessä tuhkana tuleen.
Tämä Nelson Adams oli kaikkein vahvin, hitto mikä henkinen voima ja tahto miehessä oli. Luulin että parilla ensimmäisellä työnnökerralla koko mies räjähtää poks ja lentää vain nahkankappaleita ilmaan, no mies sai koko raivonsa siirrettyä rautapalloon ja lensihän se kauas. Voittoon asti.
Neljät isot kisat ja aina joku oli tullut ja vienyt sen kirkkaimman.
Mietin miehen paineita viimeisellä kierroksella, käykö taas niin..no ei käynyt.
Hän totisesti ansaitsi voittonsa.

Tänään oli hauskaa Ugandalaisen naisen palkitseminen ja japanilaisen aiturin kolmassija 400m aidoissa. A-katsomossa oli Japanin lippu, missä luki last samurai ja sitä mies taatusti oli.

Huomenna Pitkämäki voittaa keihään!

Tuosta kansallistunteesta..nuorukaiseni totesi Imatrallla sijaisevan rajamuseon kierroksen ja lievästi sanottuttuna kansallistunteellisen opaskierroksen jälkeen, että mukavaa kuulla joskus tuollaistakin, eikä aina pelkää suvaitsevaisuutta.

Rönning voisi opetella sujuvan suomenkielen.

Saamelaiset ovat käsittääkseni samaa kansaa, vaikka asuvatkin neljässä eri maassa. Joten Norja on meille velkaa ja joudummekin lähettämään Arja Saijonmaan heidän seuraaviin suurin kisoihin laulamaan kreikaksi jonkin laulun, niin sitten vasta olemme sujut.


Kisoista vielä, näitä Marokosta ja Algeriasta tulevia naisia arvostan henkilökohtaisesti kovin korkealle. Olivat kertoneet kuinka vaikea heidän on harjoitella maissaan varsinkin kun yhteiskunta ei ota heidät tosissaan.
Vaatii kovasti uskoa omaan juttuun ja rakkautta lajiin, että jaksaa puskea itsensä maailman huipulle.
Kuinka hyvin tässä kohdassa meillä onkaan asiat.

[Pekka]

Hiukka meni pieleen Pitkämäen kohdalla.

Mutta Defender hoiti täydellisesti järjestyksenpidon maratonportilla, kävin häntä tapaamassa siellä.

[Defender]

Hello kaikkille MM-Kisa hulabaloosta!!!
Maratonportilla ollut rauhallista, joten on joutanut seurata kisojakin...

Luppo aikana tulee ohjattua asiakkaita tuossa C, D, D II, E ja F portin edustalla... Varsinkin porttien auetessa...

Suomalainen kun pysähtyy aina jonoon eikä tajua että vierestä voi päästä nopeamminkin alueelle... Suurinta hämminkiä on aiheuttaneet nuo läpivalaisupisteiden teknisen tarkastuksen hitaus. Vaikkakin ihan vieressä on nopeampi linja jossa käydään fyysinen tarkastus käsin ja reput auotaan silti Suomalainen haluaa jäädä jonon jatkoksi...

Kokonaisuudessan kisat menneet tähän saakka rennon lepposesti ja tärkeintä on muistaa hymykilevä kisailme ja palvelualttius...

Niin ja sain jatkettua vielä kesälomaa ensiviikon vielä... 5vkoa sitten lomalla... Kuinkahan "pöhkö" sitä on päivätöihin

Defender kisahumusta kuittaa...
_________________
Kuljen ristiin rastiin maan, opi dieseltekniikkaa, kulje ristiin rastiin maa, matkailu avartaa, huomenta suomi poikasi on voimissaan.

[anja]

Jess, tulihan se sieltä, siis mitali Suomeenkin!
Katselin kaikessa rauhassa Suomi-ilmiötä, kunnes mieleeni juolahti että mitähän Evilälle kuuluu. Niinpä vaihdoin kanavaa ja siellähän se mies kanteli Suomen lippua, ihmettelin että mitähän kummaa... Kunnes selvisi että mies on hypännyt pronssia!!!
Oikein paljon onnea Tommille!!!
Kyllähän mies näyttääkin niin itsevarmalta että eipä uskoisi suomalaiseksi urheilijaksi. Niin se vaan on että urheilijan on uskottava itseensä jotta menestystä tulisi ja nythän sitä tuli...

[Pekka]

On meillä Suomessa upea yleisö

Seurasin pituushypyn finaalia katsomosta noin 10m päästä pituushyppypaikasta.
Ne kaksi yliastuttua Tomi Evilän leiskausta olivat pitkiä hyppyjä.
Uskoin kyllä niiden jälkeen, että mies selvittää itsensä loppukierroksille ja selvittikin, niin kuin kaikki tiedämmekin.
Oli hauska katsoa Tommin isän levollista hahmoa, joka huokui luottamusta poikaansa, ja sitä riemua kun Tommi ylitti kolmannella finaalikierroksille vaaditun pituuden. Heidän pitkä työ ja usko menestykseen olivat toteutuneet!
Oma uskoni horjui hieman kuinkahan lopussa käy, niin raastavia varmaan kolme ensimmäistä hyppyä olivat olleet miehelle, mutta Tommi oli hurmiossa samoin Stadion.
Onneksi tuuli tuli apuun ja siivitti miehen hienoille lukemille.

Espanialaisella oli vielä mahdollisuus viimeisenä kilpailijana yrittää yli Tommin lukema ja pääsihän hän sentin päähän.

Suomalainen yleisö oli upeaa, se ei buuannut tai viheltänyt eikä millään tavalla häirinnyt espanialaisen suoritusta vaan kannusti miestä reilusti käsiä taputtamalla. Kysynkin missä muualla näin olisi tapahtunut?

Koko kisojen ajan yleisö kannusti reilusti kaikkia vaikkakin omat saivat suurimmat, mutta näinhän se kuuluukin.

Olin molemmmilla maratoneilla juoksuvalvoja ja sama iloinen kannustus jatkui siellä. Kuuntelin radiolla juoksun kulkua kelloni oli myös kisa-ajassa ja 39km kohdalla kuulin radiosta maalin tulijat ja mitalistit.
Muutaman metrin päässä minusta oli neljän henkilön japanilaisseurue kannustamassa lippujensa kanssa omiaa, kävelin heidän luoksen ja onnittelin pronssista ja neljännestä sijasta...kyllä he olivat onnellisia tiedosta ja päästelivät syviä OOOOHHHH kurkkuääniä.

Naisten maratonilla juttelin irlantilaisen nuoren kuvaajan kanssa, hän sanoi meitä kovin ystävällisiksi ihmisiksi.

Niin.. sain muuten Tommin nimmarin kisapassiini, kiitin häntä yleisurheilun pelastamisesta Suomessa, hän totesi iloisena, että nyt se vain tuli kohdalleni.
Kiitin nimmarista, sanoin että voin nyt vanhana miehenä muistella kisoja.
Tommi katsoi minuun silmät nauraen.

Palkintojenjako olikin sitten jo pelkää hurmosta!

Maailman paras yleisö sai palkintonsa.

Myös hauska tapaus oli miesten 400m aidoissa, jossa jenkkien kolmoisvoitto kaatui kolmikon ylimielisyyteen liian aikaiseen juoksun lopettamiseen ja silloin japanilainen sukelsi ja tuli kolmanneksi. Juoksun aikana A-katsomossa oli iso Japanin lippu missä luki Last samurai ja sitä japanilainen aituri totisesti oli.

Ranskatar Christine Aron oli mielestäni ihanin...

[heli]

Hauskaa lukea Pekka sun selostuksia noista MM-kisoista.
Itse kisat ei kolahtanu pätkääkään, niinku ei yleisurheilu muutenkaan, vaikkakin joskus kouluaikoinani hyppäsin pituudesta kultaa
Ja onhan se hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka vielä ovat valmiita maksamaan siitä, että pääsevät sateessa seuraamaan toisten suorituksia.
Hatunnosto taitaa kuulua myös kaikille niille, jotka vapaaehtoisina jaksoivat väristä stadikan laidalla